Kuvitar-kirjat: Hellettä ja kaatosadetta


		KIRJAT: Hellettä ja kaatosadetta KIRJAILIJAT TILAUS
Tilaa kirja Näköisnäyte sivuilta (pdf 363 kt)	MARJA-LIISA JOKELA HELLETTÄ JA KAATOSADETTA Lähikuvia elämänkaarelta Sid. 143 sivua © 2010 Piirrokset: Pauliina Jokela Koko 145 x 210 mm ISBN 978-952-5589-18-4 23,20 €	HELLETTÄ JA KAATOSADETTA: TEKSTINÄYTTEITÄ Ote alaluvusta Kengät Siinä selatessani näin tiskin päässä avonaisen kenkälaatikon. Siellä oli tennarit, joista en saanut katsettani irrotetuksi, mutta en rohjennut kysyä mitään. Kauppiaspariskunta haki meiltä päivittäisen maidon perheelleen, joten tunsimme hyvin toisemme. Lopulta kauppias huomasi vilkuiluni ja luki ilmeestäni mielitekoni. – Mahtaisivatkohan olla sinun kokoasi? Voit käydä näyttämässä niitä kotonasi. Niin sulki kauppias kengät laatikkoon ja sitoi narun huolellisesti ympärille. – Tuan rahan aivan kohta, sanoin ja kenkälaatikkoa kuin käsilaukkua kannatellen kävelin mahdollisimman arvokkaasti läpi ihmisjoukon. Tennarit hölskyivät laatikossa pompotellessani kotitiellä. Vastikään olin ihaillut serkkutyttöjen uusia kenkiä. Nämä kukalliset olivat vähintäänkin yhtä kauniit. Tuulispäänä syöksyin tupaan, levitin aarteeni kahvipöytään ja odotin ihailua erityisesti isältä. – Mitä sä ny oikeen meinaat? Et sinä tarvitte tuallaasia. Viä ne heti takaasi, niinkun olis jo! Mihinäs se posti on? – Minä lupasin käyrä ne kohta maksamas. – Viä pois vaan! – Ethän sinä oo eres kattonu, kuinka ihanat ne on. Niis on kukkiakin. – Kukkia? Kaikkia sitä kuulookin. Kyllä tuala pihalla on tarpeheksi kukkia. Ei niitä ny kengis tarvita. – Sinä et ymmärrä mistään mitään. En minä voi viärä niitä pois. Kaikki kylääsetkin näki, kuinka hianot kengät minä saisin. Kaikilla muillakin on. Tyhymä pölyläjä sinä oot. Ja siinon se sun postis! Sanani, joilla pommitin isää sinkosivat tehottomina takaisin aivan kuin olisi ollut kiveä pölykerroksen alla. Äitikin puuttui puheeseen. – Eihän me oo puhuttu halaastua sanaa mistään kenkien ostosta. Kyllä sun on ne viätävä takaasi. Liitossa olivat taas äiti ja isä. – En minä voi ikään enää mennä sinne kauppahan. Äiti, viä sinä ne pois! Ei auttanut parku, ei potkiminen. Kahvikin jäi juomatta, mutta kenkien vienti oli edessä. Katselin pitkin päivää kaupan suuntaan odottaen hetkeä, jolloin siellä ei olisi asiakkaita. Iltapäivällä ei ollut yhtään polkupyörää telineessä. Kenkälaatikkoa kädessäni roikottaen astuin hiljaiseen ja koleaan myymälään. Ote alaluvusta Sipulin lailla Oli hiiren hiljaista. Läheisellä tiellä ei liikkunut edes autoja muista kulkijoista puhumattakaan. Kukaan ei kuulisi avunhuutoani. Väsyneen mieleni päällimmäinen ajatus oli, että palellun kuoliaaksi ennen aamua. Kasvihuoneen mullastako joku minut kuukausien kuluttua mädäntyneenä löytäisi? Tomaatteja riittäisi kyllä popsittavaksi, janoon tai nälkään en kuolisi pitkään aikaan. Pienen lepotauon jälkeen oivalsin yrittää ryömimällä. Puoliyön taivas synkkeni synkkenemistään, kun hinasin itseäni kylmänkostealla nurmikolla kymmeniä metrejä kohti tupaa. Välillä koetin kieriskellä eteenpäin, välillä lepäsin. Lopulta pääsin raahautumaan tuvan päädyssä olevan varastohuoneen kynnyksen yli. Hivuttauduin lähelle isoa arkkupakastinta, joka hehkutti lämpöä kohmeiseen kehooni. Ote luvusta Toistaan tukien Kauneimmissa joululauluissa kuoromme lauloi kirkon kuorissa. Silloin kiilteli sormus nimettömässäni ensimmäistä kertaa. Sen huomasi oitis penkissä istunut tarkkasilmäinen oppilaani, ja tieto levisi kulovalkean tavoin. Onnittelijat piirittivät meitä tilaisuuden jälkeen. Riitti siitä ihmisillä joulunalusporinaa. Joidenkin onnittelijoiden katse harhaili vatsani seudussa. Leikilläni vahvistin epäilystä vahingosta, käytin usein vaatteita, jotka antoivat vatsalle tilaa. Vuosien jälkeen saimme todeta, että harhautus oli mennyt täydestä. Huhu oli levinnyt tehokkaasti. Naapuripitäjissäkin ihmiset ”tiesivät” varsin tarkasti, kuinka vanha meidän esikoisemme oli ja olivat perin hämmentyneitä, kun väitimme vastaan. Unto sai vastata monenlaisiin kysymyksiin ja kommentteihin. Joku epäilijä sanoi, että kyllähän tuo morsiamesi muuten, mutta kovin nuori se on. Sanavalmis sulhaseni totesi ykskantaan, että se vika kyllä korjaantuu. Tuoreena kihlaparina tähysimme onnellisina tulevaisuuteen ja teimme suunnitelmia. Reilut kolme kuukautta oli kulunut sormusten ostosta, kun työpaikalleni ilmoitettiin, että Unto oli saanut sydänkohtauksen.
"Hellettä ja kaatosadetta on yhden ihmiselämän lämmin ja läheinen, raadollinen ja aito, itkettävä ja naurattava kuvaus. – – arvokas mikrohistoriallinen teos, johon sisältyy myös pohdintaa olemassaolon tarkoituksesta. – – panee lukijankin pyörittelemään kirjan teemoja pitkäksi aikaa, mitä ei voi sanoa läheskään kaikista kirjoista." – Tarja Kojola, Komiat 20.10.2010 "Minua kosketti erityisesti se, kun Marja-Liisa pohtii oman elämänsä parasta päivää. Osaisinko löytää sen samalla tavalla? Marja-Liisa vertaa kirjassaan osuvasti vammaisjärjestöä keitaaksi terveitten erämaassa. Hän sanoo, että siinä saattoi pysähtyä silloin, kun ei jaksanut selittää erilaisuuttaan." – Eeva Pöyhönen, Porras 6/2010 "Maaseudulla kasvaneelle tekijän kuvaukset lapsuuden tapahtumista ja askareista ovat tuttuja. Niistä löytää paljon viehättäviä tunnelmanpätkiä. Elämä vaikean lihasdystrofian taudin kanssa on kovaa ja armotonta, mutta ei toivotonta. Siitä kirjassa on lukuisia, konkreettisia esimerkkejä, joista tekijä kertoo värikkäästi ja avoimesti." – Annikki Korhonen, Lähellä 4/2010 "Hieno, syvällinen mutta samalla maailmaa huumorin kultaisten silmälasien läpi katseleva kirja!" – Saara Varismäki, Senioriopettaja 1/2011 KIRJAN SISÄLLYS Lukijalle  7 MATKAAN  9 Alkukiihdytys  11 Pienen tytön polkujen varrelta  12 Omatoimisuutta  18 Lapsuuteni saunamatka  18 Pikkutuvassa  19 Syntymäpäivä  21 Rekiretkellä  25 Vastuuseen kasvamassa  25 Kengät  29 Television ihmettä  31 Mätäkuu  33 Ulkoista ja sisäistä myllerrystä  35 Murusia työn kannikasta  40 EPÄVARMUUDEN AIKA  45 Nuorelle Marja-Liisalle, ystävälleni!  47 Pohjanmaalta pääkaupunkiin  49 Arvot puntarissa  54 TOISTAAN TUKIEN  59 Hellettä ja kaatosadetta  61 Hiirenkorvien aikaan  66 Kesän hehkussa  73 Lehdet varisevat  75 UUSIA NÄKÖKULMIA  81 Sipulin lailla  83 Vastoin hyviä tapoja  89 Kaksi kohtaamista  92 Hitaasti kiiruhtaen  94 ELÄMÄN MAUSTEITA  97 Ystävyyden ylistys  99 Musiikin lumoissa  101 Kuoro on muutakin kuin laulamista  105 Kuin mieleni on lauluni  107 Kirjoittamisesta  108 MATKAEVÄSTÄ  111 Paras päivä  113 Johdatukseen luottaen  116 Oppia ikä kaikki  119 Isänpäivä  122 Isän muistotilaisuudessa 16.1.2009  124 PÄÄMÄÄRÄ SIINTÄÄ  127 Nurmelassa  129 Valokuvan virittämää  131 Vauhdin hurmaa  133 Loppiaisena 2010  133 Kuudeskymmenesneljäs kevät  136 Pelkistämistä  137 Elämän jatkumossa – tulevaisuuskuvitelma  140

Kuvitar-pääsivu Kirjat: Hellettä ja kaatosadetta Kirjailijat Tilaa kirjoja